Emäntä minusta tuli armottoman mökkikuumeen seurauksena. Koulutukseltani olen näyttelijä (TeM) ja ammatillinen opettaja (AmO). Sielultani olen flamenca ja remonttireiska.

Ensi-illassa olin jo 14-vuotias keijukainen ja hevonen. Rakastuin korviani myöten näytelmän sankariin Antti Litjaan. Aikuisena Työviksessä tunnustin Antille teinirakkauteni.

Olin Kansallisteatterissa avustajana ja myöhemmin tanssijana monta vuotta. Kuvassa pukuhuoneessa Inkeri Pohjolan kanssa valmistautumassa cancan-hommiin. Pariisilaiselämää ehkä vuonna 1981.

Tanssin kaiken maailman tilaisuuksissa. Tässä Kaisaniemen Pukevan ikkunassa tuo lyhyt valkoinen keskellä. Olin myös yksi Cityman Reijo Kelan naisvieraista Perunatorin akvaariossa. Siskoni Helena ja Oonakin olivat.

Tästä kuvasta olen erityisen iloinen. Näyttää aivan kuin juttelisin Ella Erosen kanssa! ”Porvaristo tanssii” Kaivohuoneella 22.4.1980.

Kun tämä lehti kolahti postiluukusta, lukittauduin loppupäiväksi vessaan itkemään. Syynä kansikuva ja otsikko ”RYHTYI TV-NÄYTTELIJÄKSI”. En todellakaan ollut sanonut niin! Tuossa vaiheessa tanssin teatterissa ja vasta haaveilin näyttelemisestä ammattina. Olin aivan varma, että kaikki on nyt loppu, en enää koskaan kehtaa näyttäytyä teatterilla enkä missään muuallakaan.

Teatterikorkean jälkeen muutin Tampereelle töihin. TTT oli työpaikkani muutaman vuoden ajan. Samaan aikaan Tohlopissa oli paljon TV-töitä. Tampere otti avosylin vastaan keltanokan. Juurruin erinomaisesti Tampereelle, vaikka helsinkiläisenä tuntui suorastaan epäonnistumiselta joutua lähtemään pois pääkaupungista. Onneksi jouduin! Olen muuttanut aina vain pienemmille paikkakunnille. Madridin Lavapiés mökkipitäjänä on kivasti tasapainottanut tilannetta.

Kuvassa kannan kollega Matti Rasilaa palomiehen otteella korkokengissä! Enää ei onnistuisi.

Kiroilua ja musiikkia, TTT 1988.

Oma tanssikoulu aloitti toiminnan vuonna 1991. Ohessa kuva mainoksesta, jonka kirjoitin toiminimen ensimmäisestä kurssista. Monisteita tuosta originaalista teippailin Tampereen keskustan kauppojen oviin. Sain poikkeuksellisesti pitää kurssin teatterin harjoitussalissa, koska teatterilla oli tuolloin lomaa. Sittemmin pidin tunteja Squash Centerissä Hallituskadulla. Sinikka Vainion kanssa vuokrasimme oman salin Tullintorilta. Kun sieltä tuli häätö melun takia, remontoin salin Klingendahliin. Vuosi oli noin 1995.

Flamencoa olen rakastanut vuodesta 1978 lähtien. Ehkä jo aikaisemminkin. Ensimmäisellä tanssikurssilla olin Espanjassa vuonna 1980. Tässä DIPLOMA Jerezin kurssista. Suomeksi ihan vaan todistus osallistumisesta.

Olin 17-vuotias. Äiti antoi nippanappa luvan lähteä junalla Espanjaan kurssille kun täysi-ikäinen kitaristi Ossi Aaltonen matkusti samaa matkaa. Tässä olemme jo Jerezistä kotimatkalla Madridissa tablao Café de Chinitasissa ravintolan johtajan kanssa. Kauheen laihat olkavarret!

Keikalla Puolassa joskus -80 luvun lopulla con Jesús, Rafael y Pedro.

Teatteri, taiteet ylipäänsä ja flamenco aivan erityisesti ovat aina olleet lähellä sydäntäni. Roolit ovat poikineet joitain lehtijuttuja. Tässä niistä yksi. Rauhoitti, höpöhöpö. Minna Mikkilän nenä TTT:n kellarissa vuonna 1990.

Samana vuonna oli Torakkamessun ensi-ilta. Sekin oli iso ja tärkeä työ.

Pyynikin kesäteatterissa remonttirahoja tienaamassa kesällä 1990. Näytelmä oli Puolimatka pulassa.

Mäkilaurila ei siis ole suinkaan ensimmäinen remonttiprojektini!

Olen esiintynyt aika monessa TV-sarjassa. Ensimmäinen sarja oli MTV:n Omenankukissa lunta. Olin 16-vuotias, kun sen kuvaukset alkoivat. Elämän suola -90 luvun puolivälissä oli oikein mieluisa työ. Tässä TV-aviomieheni Esko Hukkasen kanssa. ”Armas ja Helena Kunkainen”.

Vuonna 1992 sain Kalle Kaiharin kulttuuripalkinnon sekä flamenco- että teatteriansioista. Se oli 30 000 markkaa. Lähdin sillä opiskelemaan lisää flamencoa ja teatteria.

Saiturin ensi-ilta oli 1994.

Antonio Canalesin kurssi Tampereen Flamencoviikolla 1996 on ollut merkittävin yksittäinen kurssi ja opettaja. Se oli siinäkin mielessä erityinen, että se tapahtui kotona Tampereella. Sitä ennen olin vuosia syytänyt markan poikineen opettajille Espanjassa. Ja sen jälkeenkin.

Olen ohjannut muutaman oopperan ja tehnyt erinäisiä koreografioita. Ohjaaminen on tuntunut aina tosi luontevalta. Tampereen Flamencoviikko taitaa olla osittain flamencokouluni ”syytä”. Tamperelaiset naiset hullaantuivat flamencoon ja kaupungissa oli hyvä yleisöpohja flamencoesityksille ja paljon kurssilaisia vieraileville espanjalaisopettajille. Olin vuosia festarilla hommissa. Nyt olen Tampereen Flamencoyhdistyksen pj.

Jo lopetettua Hämeenlinnan Tanssiviikkoa olin perustamassa.

Madridissa treenaamassa Amor de Diosilla. Opettajana La Truco.

Telakalla jollain Flamencoviikon villeillä jatkoilla joskus -90 luvun lopulla Ángel Rojasin kanssa.

Tampereella meillä oli 90-luvulla tiivis ja aktiivinen flamencoyhteisö Peña Primera. Laternassa, keikalla Alarannassa Eurooppa-päivänä, ja osa porukasta Flamencoviikolla maestro Israel Galván keskellä mun mekko päällä. Tietenkin.

Vuonna 2000 muutin naimisiin Hämeenlinnaan. Lähes koko 2000-luvun olen elättänyt itseni flamencolla. Tunteja pidettiin jonkin aikaa olohuoneessamme Saaristenkadulla. Oman tanssisalin Hämeenlinnasta löysin vasta kuuden vuoden etsimisen jälkeen Saarioisten vanhasta tehdasrakennuksesta rautatieasemaa vastapäätä. Viihdyin siinä 10 vuotta ja pidempäänkin olisin viihtynyt, mutta tuo suojeltu rakennus purettiin uudenuutukaisen asuinalueen tieltä.

Sittemmin tunteja on pidetty mm. Taidekasarmilla, jonka vintillä on Hämeenlinnan Kisan nyrkkeilysali. Siellä säkkien ja kehän välissä on hyvin tilaa tanssia. Viimeksi tunteja on pidetty Mäkilaurilan tuvassa ja täällä ne myös jatkuvat, kunhan korona suo.

Hämeenlinnan teatterissa olen saanut tehdä yhden ison roolin. Se olikin erittäin mieluisa, sillä se taisi olla minulle kirjoitettu. Esitin siinä tiukkaa flamencotanssinopettaja Sanna Vaaraa. Tein esityksen koreografiat, tanssin ja näyttelin siinä. Tuolla roolilla valmistuin myös vihdoin maisteriksi, vain 18 vuotta kurssikavereitani myöhemmin. Hiljaa hyvää tulee.

Työt olivat tuolla hetkellä flamenco-opetukset eli ryhmäliikuntaa sisätiloissa. Olin yhtäkkiä tyystin jouten. Tunsin itseni tarpeettomaksi. Havahduin toteamaan kuinka paljon työ ja ammatti määrittävät identiteettiäni.

Ilmoittauduin kaikille mahdollisille somessa vastaan tulleille ilmaisille kursseille. Yksi niistä olikin onnellinen sattuma, nimittäin kohtalokas Aava&Bangin Bisnesvirittämö. Koko kahden kuukauden koulutus toteutettiin verkossa. Ensimmäisenä päivänä kirjauduin linjoille ja säikähdin totaalisesti, kun olisi pitänyt laittaa kamera päälle ja esitellä itsensä. Suljin koneen. Vilkaisin kuitenkin menoa iltapäivällä. Seuraavana aamuna uskaltauduin mukaan siluettina, sitten ehkä nuttura vilahtaen. Nykyään Zoom on toinen nimeni. Bisnesvirittämö todella viritti minut yrittäjänä mutta myös ihmisenä aivan uudelle taajuudelle. Koulutus oli sen päiväinen tornado ja elämänmullistus monelle meistä koronatyöttömistä yksinyrittäjistä. Tutustuin koulutuksessa myös useampaan yrittäjäkollegaan, joiden kanssa olemme edelleen yhteydessä, tapailemme ja sparrailemme toisiamme. Eläköön AAVA&BANG!

Federicon ensi-ilta oli lokakuussa 2020. Vastaan esityksen dramaturgiasta ja koreografiasta ja esiinnyn siinä. Taike Häme tuki esityksen valmistamista.

Kesällä 2021 tehdään vuodella lykätty näytelmä Korpelan kujanjuoksusta Tampereelle Komediateatteriin. Siellä näyttelen syksylläkin, Palmussa.

Seuraavaksi valmistamme Jukka Mäkisen kanssa minulle loppuelämäksi yhden naisen esityksen Vanha nainen tanssii. Rahoitus kunnossa, kiitos SKR Häme.

Tässä vielä linkki CarmeninKengän sivuille, jossa kerron vähän lisää flamencotaustastani.

Ehtoisa emäntä toivottaa teidät tervetulleiksi nauttimaan tunnelmallisista hetkistä Mäkilaurilan tuvassa ja pihamaalla. Mäkilaurilan tupa on – juuri sopiva.